Taidekeskus Ahjo, Hiili-tila: Anna Kolehmainen

Anna Kolehmainen
Kadonneille
30.8-17.9.2023 - Hiili-Tila

Syksyllä 2018 istuessani olohuoneen sohvalla vastasyntynyt kuopustytär sylissäni, luin
pysäyttävän uutisen: Tammihiiri oli todettu Suomen luonnosta kadonneeksi. Lukemani teki
särön harmoniseen hetkeen. Imetin pientä ihmistä, ylläpitäen elämää. Samaan aikaan
kokonainen laji on katoamassa maailmasta. En edes tiennyt unikekojen lahkoon kuuluvan
kädellisen eläneen Turun seudulla. Tammihiiri on yksi niistä lukemattomista lajeista joita
kuudes sukupuuttoaalto uhkaa.

Tiesin kyllä luontokadosta, ja olen havainnut sen itsekin mm. ketojen ja niittyjen häviämisenä
maisemasta sekä hyönteisten vähyytenä. Silti mikään aiemmin lukemani ei ollut lävistänyt
tietoisuuttani samanlaisella armottomuudella. Ehkä hetki oli oikea. Uutisen herättämä
ristiriita oman henkilökohtaisen onneni kanssa oli sykähdyttävä. Ehkä tarvitsin pysähtyneen
mielentilan tajutakseni mitä luontokato todella merkitsee.

Sanotaan että, he jotka eivät tunne historiaa ovat tuomittuja toistamaan sitä.
Tämä häiritsevä tietämättömyys sai aikaan idean tulla tietoisemmaksi katoavista lajeista
taiteen keinoin. Ensin syntyi ympäristötaideteos Herätys-kuolinkellot, joka on sijoitettu
pysyvästi Taidekeskus Antareksen pihapiiriin. Teos koostuu puuhun ripustetuista
keraamisista tuulikelloista. Kukin kelloista on omistettu yhdelle Suomen luonnosta
kadonneelle lajille. Esteettisesti teos muistuttaa muinaissuomalaista karhunkallopuuta.
Karhunkaadon jälkeen eläimen henkeä hyviteltiin ripustamalla kallo korkeaan petäjään, josta
se pääsisi takaisin taivaiseen kotiinsa. Herätys-kuolinkellot muistuttavat meitä lajeista, joilla
myös on oikeus omaan elintilaan ja selviytymiseen maapallolla. Vain muistamalla voimme
muuttaa toimintaamme luonnon ja myös oman tulevaisuutemme kannalta kestävämmäksi.
Tunne jonka itsen koen lukiessani kuudennen sukupuuttoaallon poishuuhtomista lajeista on
pelko tulevasta; millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville, jos luontokatoa ei pyritä
pysäyttämään? Tieto luonnontilasta voi lamauttaa. Passivoitumiseen ei ole kuitenkaan varaa.
Kadonneille teosten työstäminen on ollut näiden luontokatoon liittyvien tunteiden käsittelyä.
Tunne motivoi meitä voimakkaasti. Taiteen keinoin voimme välittäää tunteita, joiden myötä
toimintamme voi olla tietoisempaa ja rakentavampaa. Tiedän, että haluan tulevien
sukupolvien voivan elää maailmassa, jossa on riittävän hyvät elämän edellytykset kaikille
meistä, lajiin katsomatta. Kun motivaatio herää, keinot kyllä löytyvät.

1.9.2023 Teos Herätys-kuolinkellot laajenee Joensuuhun, Linnunlahden ulkoilualueelle.
Kadonneille-näyttelyn maalaukset ovat Herätys-kuolinkellojen rinnakkaisteoksia.

Anna Kolehmainen
[email protected]
annakolehmainen.com