Taidekeskus Ahjo, Hehku-, Kytö- Ja Liekki -tilat: Virpi Vesanen-Laukkanen, Leena Illukka, Silja Puranen

Taidekeskus Ahjo, Hehku-, Kytö- Ja Liekki -tilat:
Virpi Vesanen-Laukkanen, Leena Illukka, Silja Puranen
"Nyrjähdys, venähdys, murtuma"
1.11.-19.11.

Kolmen taiteilijan ryhmänäyttelyä yhdistää tarinallisuus ja näkökulmat ihmisenä olemiseen. Video- ja tekstiiliteoksista koostuva kokonaisuus kommentoi yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuvia jatkuvasti kiihtyviä muutoksia, niiden tuottamia nyrjähdyksiä, venähdyksiä ja murtumia. Lähtökohtana työskentelyyn on yksilön suhde luontoon, kulttuuriin ja sosiaalisiin rakenteisiin. Ryhmä on pitänyt näyttelyitä vuodesta 2018 alkaen. Nyt Kytö-, Liekki- ja Hehku -tiloissa on esillä heidän kahdestoista yhteinen näyttelynsä.

Leena Illukan Kir(j)otut Säännöt -teoksissa yhdistyy perinteinen kirjonta ja konsolipelien ikoninen kuvasto. Pelin näyttöruutuna toimivat kierrätetyt seinätekstiilit. Näissä tragikoomisissa, pehmeissä ja äänettömissä teoksissa erilaiset maailmat rinnastuvat kuvastossa ja tekniikoissa. Perinteinen käsityö ja sen tradition rikkominen kohtaavat digitaaliset pelit. Esimerkiksi Dream Lover -teosten pohjina toimivat perinteiset kanavatyöt. Nämä pehmeät ”rakkaus-simulaatiopelit” käsittelevät tasapainoilua ihmisten ja päivittäisen elämän välillä.

Silja Purasen teos käsittelee ihmisen ympäristösuhdetta. Satakieli on kaksikanavainen videoteos, jonka toisessa kuvassa esiintyy animoituja vinksahtaneita muovilintuja – koristeita, leluja ja soittorasioita – ja toisessa painovoimaa vastaan taistelee ilma-akrobaatti. Muovilintujen kakofoninen kuoro laulaa ihmisen halusta päihittää luonto keinotekoisilla jäljitelmillä samalla kun koneääni lukee otteita H.C. Andersenin Satakieli-sadusta.

Virpi Vesanen-Laukkasen Poly Esters -teokset on toteutettu polyestervaatteista. Vanhimmat niistä muistuttavat (kulutus)optimismin ajasta. Pese ja pidä -vaatteet edustivat 1960-luvulla huoletonta, kaupunkilaista elämäntapaa. Polyesteri on muovia, jota voidaan osittain kierrättää uusien tuotteiden materiaaliksi. Vaatteina kierrätettynä se päätyy kuitenkin usein täytemateriaaliksi tai muuksi alempiarvoiseksi tuotteeksi. Vesanen-Laukkanen käyttää teoksissaan vaatteet kokonaisina, kieputtaa ja kiinnittää ne toisiinsa ja palauttaa ne Poly Esters -projektin lopuksi uusiokäyttöön.