Ahti Pitkänen, Galleria Kohina

Käsittelen kuvissani myyttien muovaamia mielikuvia, ajatuksiani ja tuntemuksiani auringosta.

Auringon näkyvää, fyysisen oloista hahmoa palvottiin antiikin Egyptissä Ra-jumalana, jonka ominaisuuksia olivat lämpö, valo ja matka taivaan yli. Uuden elämän, ikuisuuden, aamutuulen ja vihreän vehnäpellon jumaluus oli auringon sielullinen olemus: Osiris. Osiriksen vaikutelmia näkyy aikamme valtakuntien lipuissa joihin on kuvattu nouseva aurinko. Samaa juonta on, ettei populäärin kuvaston rakastama laskeva aurinko ole kelvannut yhdenkään kansakunnan symboliksi. Auringon symboleista kultainen kiekko ja valokehä säteineen ovat edelleen uskonnollisten kuvien aineistoa, kuten myös jo kivikauden maalauksissa esiintyneet risti, hakaristi ja ympyrään piirretty risti.

Pohjolan kansoille aurinko oli taivaallinen äiti- tai isähahmo. Päiväntasaajan ihmiset tunsivat myös kuivuuden ja tappavan poltteen. Auringonjumalat Baal ja Beelsebub hallitsivat pelolla pienen ihmisen mieltä.

Sitä auringon säteilyn osaa, jolla näköaistimme havainnoi ympäristöämme, sanomme valoksi. Auringon valosta suurin osa on ihmiselle vihreänä näkyvää valoa. Useimmat kasvit ovat vihreitä voidakseen sitoa auringon energiaa muodostamalla hiilidioksidista ja vedestä tärkkelystä ja sokereita. Jotkut kasvit lataavat auringon energiaa punaisesta valosta, joka etenee syvemmälle vedessä. Tähän prosessiin perustuu elämämme. Puramme aktiviteetteihimme kasvien varastoimaa energiaa tämän yhteyttämiseksi sanotun latausprosessin sivutuotteena syntyneen hapen avulla.