Ahjon näyttelyiden esittelyt (elo,syys)

Taidekeskus Ahjon näyttelyt 20.8. - 9.9.2020

1. Koksi-tila: Joensuun taiteilijaseura 75 v.

Ahjon Koksi-saliin pystytetty näyttely on ensimmäinen osa Joensuun taiteilijaseuran 75-vuotis-juhlanäyttelystä, jonka kaksi muuta osaa ovat esillä syys-kuussa Helsingissä Kaapelitehtaan Puristamolla ja vuodenvaihteessa Imatran Taidemuseossa. Juhlanäyttely koostuu vesi-, öljy- ja akryyliväreillä tehdyistä maalauksista, kollaaseista, grafiikkatöistä ja valokuvista. Mukana on myös yksi videoteos ja esinekooste. Kaikille seuran 148:lle taiteilijajäsenelle tarjottiin mahdollisuus hakea näyttelyyn. Mukaan saatiin teoksia 43:ltä taiteilijajäseneltä. Tiiviin ripustuksen vuoksi teoksia ei ole pelkästään vieretysten vaan paikoin päällekkäin. Yksittäisen teoksen enimmäiskooksi on määritetty 50x60 cm. Kuvataiteessa käytetyistä tekniikoista melkein kaikki ovat edustettuina. Näytte-lyllä ei ole mitään yhteistä teemaa, kokonaisuus on särmikäs ja moni-ilmeinen. Luontoa ja eläimiä on kuvattu paljon. Näyttelyn ihmishahmot tuntuvat olevan yhtä ympäristönsä kanssa.

2. Sysi-tila: Kahdeksan taiteilijan työryhmä

Elo- syyskuun vaihteessa Taidekeskus Ahjon Sysi-salissa esittäytyy kahdeksan ammattitaiteilijan työryhmä teoksillaan. Mukana on maalauksia, veistoksia, yksi videoteos ja teoksia, joissa veistos ja kuva yhdistyvät.

Johanna Turunen on joensuulainen kuvataiteilija. Turunen on asettanut näytteille katosta riippuvia tyynyjä. Tyynyliinoihin on painettu serigrafialla kasvo-kuvia, joiden mallina Turunen on käyttänyt eurooppalaisissa kaupungeissa olevista naispatsaista ottamiaan valokuvia. Näyttely osoittaa, miten käyttöesine voidaan nähdä myös taide-esineenä ja päinvastoin ja miten veistotaide on yhdistettävissä serigrafiaan ja käsitöihin.

Juergen Umlauff on Kölnistä kotoisin oleva saksalainen taidemaalari ja videotaiteilija. Ahjon näyttelyyn Umlauff on koonnut useita, eri kokoisia pellava-kankaille maalattuja vesiväritöitä sekä yhden videoteoksen. Abstrakteissa, melko minimalistisissa maalauksissa on suorissa kulmissa mutkittelevia raja-linjoja, joissa siniset ja keltaiset vyöhykkeet on asetettu rinnatusten. Sinisen ja keltaisen yhdistelmästä katsojan silmissä syntyvä vihreä ja valkoisiin kohtiin jälkikuvana syntyvä punertava hehku saavat yhdessä aikaan värähtelyä, joka tuo eloa ja liikettä jäykkään muotokieleen. Umlauff kertoo saaneensa idean videoteokseensa maalauksia tehdessään. Hänen mukaansa nämä kaksi tekotapaa voisivat kommunikoida keskenään. Video merkitsee Umlauffille fysi-kaalista ja maalaus skemaattista tapaa värien esittämiseen.

Näyttelyssä esillä oleva videoteos kuvattiin vuonna 2018 Suomen ja Venäjän rajalla. Teos on nimeltään “Green man”. Umlauffin mukaan Vihreä mies on legendaarinen olento, joka symbolisoi luonnon syklistä uudelleenheräämistä joka kevät. Vihreä miehen myytti on liittynyt eri kulttuureissa hedelmällisyyttä ja maanviljelystä hallitsevan jumalattaren palvontaan. Umlauffille vihreä edustaa rajattomuutta rikkoessaan rajan, joka piirtyy hänen maalauksissaan sinisten ja keltaisten alueiden välille. Videolla naamioitu mies seisoo metsän keskellä rajalinjalla soittaen harmonikkaa, jonka palkeessa vihreä väri vaihtuu punai-seksi. Soittamisen edestakainen liike ilmentää näiden kahden värin välillä tapahtuvaa värähtelyä. Teos haastaa katsojan pohtimaan, kuinka pysyvä ja todel-linen Suomen ja Venäjän välinen rajalinja loppujen lopuksi onkaan. Punainen merkkaa rajan, vihreä sen sijaan viittaa valtioiden rajat ylittävään kasvillisuu-teen.

Silke Haase on niin ikään Kölnistä kotoisin oleva saksalainen taidemaalari. Näyttelyyn Haase on asettanut esille sarjan muotokuvia, jotka on maalattu ja-paninlaisella vesiväritekniikalla, jossa akvarelli- ja temperamaalaus yhdistyvät. Taiteilija on kuvannut töissään erilaisia ihmistyyppejä. Hän on pyrkinyt van-gitsemaan kuvaamiensa hahmojen kasvoille ilmeitä, joiden taustalla olevat mielentilat on aistittavissa suoraan katsojiin kohdistuvista katseista. Jotkut ilmeet ovat avoimia, toiset sulkeutuneita. Kasvot kuvastavat yhteiskuntaa ja siinä vaikuttavaa psykologiaa. Kultakehyksin reunustetut teokset muodostavat ikään kuin modernin esi-isien gallerian, jonka kautta historian kulta-aika välittyy tuleville sukupolville. Ne asettuvat eräänlaiseksi vastakohdaksi nykyajan pinnal-liselle, individualistiselle selfie-kulttuurille, jossa ihmiset pyrkivät rakentamaan itsestään imagoa positiivisina ja sporttisina toimijoina varoen paljastamasta sisimpäänsä.

Tapio Nyyssönen on espoolainen taidemaalari. Hän kertoo pitävänsä taiteesta, jossa soi sydämen laulu, jonka on synnyttänyt vuotava tai kukkiva sydän. Ahjon näyttelyyn Nyyssönen on tuonut sekatekniikalla luomiaan maalauksia, joissa abstrakti tyyli yhdistyy esittävään. Taiteilijan mukaan abstraktin maa-lauksen väri kaipaa usein esittäviä kohtia, jotka voivat saada katsojan tutkimaan teosta lähemmin. Teoksillaan Nyyssönen pyrkii välittämään tunnelmia ja mielialoja mutta kuvaamaan myös ääniä, valitusta ja vavahteluja. Hän tunnustaa saaneensa tyylillisiä vaikutteita mm. Kubisteilta, saksalaisilta ekspressio-nisteilta, Chagalilta, Kleeltä ja Mirolta.

Esa Leskelä on Oulusta kotoisin oleva ekspressionistinen taidemaalari. Näyttelyssä on esillä Leskelän akryylimaalauksia. Kankaille on maalattu paksuja värimassoja voimakkain vedoin. Leskelä on käyttänyt töissään paljon kirkkaita ja lämpimiä värisävyjä ja luonut kontrasteja yhdistelemällä tummia ja vaaleita väripintoja. Töiden lähtökohtana on usein käytetty jotakin luonnonmuotoa, mutta oleellista töissä ei ole ulkoinen muoto vaan värimaailman ja sommitelman muodostama tunnepohjainen kokonaisuus. Leskelän mukaan maalauksessa pitää olla nimenomaan tunnetta ja voimaa; hän ei pidä pikkusieluisesta näper-telystä.

Jussi Valtakari on Taivalkoskella asuva kuvanveistäjä ja taidemaalari. Valtakarilta on Ahjon näyttelyssä esillä ihmishahmoja esittäviä akvarelleja ja pieniä puuveistoksia, joiden muotokielessä ja veistojäljessä näkyvät kansanomaisesta puuveistosta saadut vaikutteet. Teoksiin maalatut tai kaiverretut tekstin-pätkät kommentoivat maailmanmenoa sisältäen taiteilijalle tyypillistä sarkastista huumoria ja lempeää ironiaa. Valtakari kertoo, että hänen pyrkimyksenään on aina ollut tehdä kuolemattomia mestariteoksia tasaiseen tahtiin virka-aikana. Akvarellien ihmishahmot ovat peräisin pääosin mediasta, lehtikuvista tai taiteilijan omasta päästä, mutta mukana on myös joitakin Valtakarin tuntemia henkilöitä. Akvarellit tukevat veistosten ilmaisua ja maailmankuvaa. Veistokset on asetettu hyllyihin, sillä tarkoituksena on ollut kuvata syrjäytyneitä ja syrjittyjä, “hyllytettyjä” ihmisyksilöitä. Yleensä Valtakari havannoi maailmaa lempeän hymyn kera, mutta teoksen “Ei hätää, he eivät näe sinua, minä sinä näet heidät” kohdalla ilme on ankarampi. Katolisen kirkon pedofiiliskandaaleja kom-mentoivassa teoksessa mustapukuiset, violettikenkäiset kirkonmiehet seisovat tunnistusrivissä kasvot katsojaan päin.

Antti Ylönen on iiläinen kuvanveistäjä, joka osallistuu Ahjon näyttelyyn suurikokoisilla puuveistoksillaan. Osan teoksista hän on tehnyt yhteistyössä Jussi Valtakarin kanssa. Ylönen tutkii teoksissaan puumateriaalin identiteettiä. Useimmat teokset on koottu puunrungoista leikatuista kappaleista. Joissakin veis-toksissa puuhun on koverrettu sormenjälkiä muistuttavia kulhomaisia tiloja. Ylönen nostaa kuitenkin niitä oleellisemmaksi asiaksi teoksissaan puun oman sormenjäljen - puussa näkyvät vuosirenkaat ja oksanjäljet, jotka tulevat veistoksissa näkyviin pinnoille levitetyn pigmenttivärin lävitse. Työllään ja tekota-vallaan Ylönen on pyrkinyt etsimään vastausta kysymykseen siitä, mikä on puun syvin olemus. Ylösen ja Valtakarin yhteisteoksissa Jussin veistämät pie-net ihmishahmot on asetettu Antin suurempien puuveistosten yhteyteen. Teokset 'Asteroidi' ja 'Helmi' muistuttavat katsojaa ihmisen yksinäisyydestä suun-nattoman luonnon keskellä.

Eeva-Kaisa Jakkila on taivalkoskelainen kuvataiteilija. Jakkilan Ahjon näyttelyyn esille asettama teos on tekijän itsensä mukaan esittävä installaatio. Sei-nälle on ripustettu vanerilevystä leikattuja kasvien ja lehtien muotoja, jotka on väritetty kuivapastellilla. Lehtien ja niillä lepäävien hyönteisten yksityiskohdat on kuvattu tarkasti. Kasvien lomasta pilkottaa osia niiden taakse kätkeytyneen ihmisen kasvoista, käsistä ja kehosta. Teos on nimeltään 'Melankolian puu-tarha', ja tekijän mukaan kasvillisuus kuvaa hyvin melankolian laajaa ja hidasta tunnetilaa, jossa ollessaan ihminen kokee ymmärtävänsä enemmän kuin normaalisti. Tämä on kokemusta ulkopuolisuudesta, sanattomasta ikävästä ja syvää oivallusta asioiden välisistä yhteyksistä. Melankolia on Jakkilan mu-kaan lähellä meditatiivista mielentilaa. Vanhan ajan maalaustaiteessa ihminen on yleensä kuvattu etualalle luonnon muodostaessa taustan; Jakkilan teok-sessa asetelma on päinvastainen. Melankolian puutarha kertoo siitä, miten ihmisen on luovuttava etuasemastaan muuhun luontoon nähden ja tultava ul-kopuoliseksi omassa maailmassaan löytääkseen yhteyden maailmankaikkeuteen, johon verrattuna hän itse omine aikaansaannoksineen on kovin pieni ja katoavainen.

3. Hiili-tila: Leila Tanskanen, “Tuntematon suo”

Leila Tanskanen on Kolilta kotoisin oleva ammattikuvataiteilija. Hiili-tilaan Tanskanen on asettanut esille suota kuvaavia monotypiavedoksiaan. Musta-valkoiset työt ovat varsin impressionistisia. Varsinaisia suomaisemia on vain yksi, muut teokset kuvaavat suon pintaa lähempää ja yksi ehkä kauempaa lintuperspektiivistä. Suon elementit, vesi ja maa, ovat teoksissa läsnä voimakkaalla tavalla.

4. Kytö-tila: Hanna Laeslehto, “Laho varras, leivos ja muita veistoksia”

Hanna Laeslehto on Aalto-yliopistosta valmistunut taiteen maisteri. Ahjon näyt-telyssä on esillä akryyliväreillä maalattuja puuveistoksia. Isommat teokset on muotoiltu moottori- ja sähkösahalla, pienemmät kirveellä. Teoksesta “Laho varras” tulee mieleen ikivanha toteemi. “Tähtijuttu” voisi olla avaruudesta maa-han laskeutunut vieras organismi – jättiläismäinen virus tai siitepölyhiukka-nen. Monet esillä olevista objekteista ovat kuin kivikaudelta peräisin olevia reliik-kejä. Näyttelykokonaisuudesta tuleekin mieleen esihistoriallisen ajan veistotaide.

Ville Uotila