Ahjon näyttelyiden esittelyt (syys, loka)

Taidekeskus Ahjon näyttelyt 13.9. - 3.10.2020

1. Sysi-tila: “Ompelukuvia”, Raija Marttisen maalauksia Raija Marttinen on Mikkelistä kotoisin oleva ammattikuvataiteilija. Marttisen maalaustaidenäyttely käsittelee muistikuvissa nähtyjen paikkojen kerroksellista luonnetta. Teokset on luotu työstämällä uudelleen vanhoja maalauskankaita ja niiden osia. Vanhan päälle on ommeltu ja maalattu uusia kuvioita ja yksityiskohtia. Maalaukset ovat pääosin astioista, huonekasveista ja muista kotoisista esineistä koostuvia asetelmia. Taiteilija rakentaa ajan ja paikkojen kerroksia törmäyttäen yhteen muistoja kodeista, työhuoneista ja eri elämänvaiheista. Halkeilleet maalauspinnat huokuvat ajan patinaa. Näyttely kertoo siitä, miten muistot rakentuvat ihmisen mielessä: teokset ovat ikään kuin viipaleita narratiivisen muistin sedimenteistä.

2. Koksi-tila: “Ennalta määräämätön”, Marja-Riitta Siimalan kuvainstallaatioita

Taidekeskus Ahjon Koksi-salissa syyskuun lopulla esillä olevassa näyttelyssään joensuulainen ammattikuvataiteilija Marja-Riitta Siimala käsittelee kuvallisin keinoin ilmaston-muutosta lähestyen aihettaan kolmesta eri perspektiivistä.

Sarjassa “Ennalta määräämätön” on kaksi polykarbonaatista sahattua, öljyvärein maalattua ihmishahmoa, joiden päistä lähtee ylös vanerinen kiemurteleva reitti tai polku. Tämän on tarkoitus kuvata ajatuksen mutkittelevaa kulkua hahmojen miettiessä elämänmenoa ja harmitellessa sitä, miten paljon Suomen järvistä löytyy levää ja mikromuovia. Taiteilijan teoksissa ajatus on saanut ikään kuin orgaanisen hahmon, joka vuoroin kasvaa kohti valoa, vuoroin vajoaa alas pimeyteen. Ajatuksen rytmi on epäsäännöllinen, sen kulku hapuilevaa. Se näyttäisi saaneen muotonsa ikään kuin heijastuksena siitä kaaoksesta tai tasapainon järkkymisestä, jonka ihminen on saanut aikaan luonnon tilassa omalla toiminnallaan. Se millä tavalla ihminen vaikuttaa luontoon, vaikuttaa myös mentaalisella tasolla takaisin ihmiseen itseensä.

Sarjassa “Dystooppiset hetket” on niin ikään kaksi öljyvärein käsiteltyä polykarbonaattihahmoa, joiden päistä lähtevä sinertävänvalkea vana hamottuu sulamassa olevaa jäämassaa kuvaavaksi muodoksi. Teokset esittävät dystooppisen tulevaisuuskuvan, jossa jäätiköt ovat jo reilummin sulaneet ilmas-tonmuutoksen seurauksena. Hahmojen jalkoihin kuvatut räpylät edustavat keinoa, jonka ihminen on itselleen kehitellyt selviytyäkseen hengissä muuttu-neissa olosuhteissa. Päistä nousevat kuviot monihaaraisine valumajälkineen viitannevat sulavien jäätiköiden ohella henkiseen taantumaan, ihmisjärjen kyvyttömyyteen nousta vastustamaan hallinnastaan riistäytynyttä kehitystä. Ihminen on menettänyt kruununsa, jota on pitkään kantanut luonnon hallitsijan roolissaan.

Sarjassa “Syyllisyystiet” taiteilija käsittelee syyllisyyttä, jota ihminen kokee pilatessaan ympäristöään. Sarjassa on asetettu riviin 8 alumiinista muovattua ihmishahmoa. Kunkin henkilön jaloista avautuu tie, joka päättyy elintarvikkeiden pakkausmuoveista leikatuista paloista koottuun muovikasaan. Taiteilija onnistuu yhdistämään teoksessaan mielikuvan syyllisyyden painosta omissa jaloissa ideaan ekologisesta jalanjäljestä.

3. Kytö-tila: “One with emptiness”, Miiu Koposen video- ja ääni-installaatio

Miiu Koponen on jyväskyläläinen esitys- ja performanssitaiteilija. Ahjon Kytö-tilassa on katseltavissa syyskuun lopusta lokakuun alkuun Koposen video- ja ääni-installaatio. Teos käsittelee olotilaa, jonka taiteilija koki menetettyään asuntonsa Kankaanpään taideopiskelijoiden kommuunin tuhonneessa tulipa-lossa. Videolla hän esittää japanilaisiin taidemuotoihin butohiin ja kintsugiin liittyviä tansseja ja rituaaleja palaneen talon raunioissa. Niiden avulla Koponen on pyrkinyt sisäistämään tapahtunutta ja harjoittamaan peruuttamattoman tapahtuman myötätuntoista hyväksyntää. Teoksessa on editoinnilla aikaan-saatuja vaikutelmia ja tapahtumia, jotka luovat uskoa tulevaan onnettomuuden satuttua ja muistuttavat katsojaa vaihtoehtoisista tavoista olla olemassa.

4. Hiili-tila: “Eremiitti”, Pasi Siipolan valokuvataidetta

Ahjon Hiili-tilassa on esillä taidevalokuvaaja Pasi Siipolan tematiikaltaan hengellisiä valokuvia. Näyttelyn nimi “Eremiitti” tulee latinankielisestä sanasta eremite, joka tarkoittaa erakkoa. Näyttely kertookin yksinäisestä ihmisestä, joka on vetäytynyt etsimään Jumalaa luonnon keskelle hiljaisuuteen. Musta-valkoiset kuvat luovat vähäeleisellä tavallaan vahvan pyhyyden vaikutelman.

Ville Uotila/Joensuun Taiteilijaseura ry